Hylätyt esineet kertovat tuhat tarinaa

Olen valmistunut muotoilijaksi Lahden muotoiluinstituutista vuonna 1992. Korutaiteen erikoistumisopinnot suoritin Lahden ammattikorkeakoulussa vuonna 2006.

Työskentelen taidekäsityöläisenä ja käytän kierrätysmateriaalia raaka-aineenani. Lähestyn taiteellista prosessia ekologiselta kannalta. Tavoitteeni on rakentaa vähemmällä energian kulutuksella ja ympäristönkuormituksella esteettisiä teoksia, joista voi aistia menneen ajan nostalgiaa. Rakennan teokset eettisesti kestävällä tavalla. Kerään käyttämäni materiaalin lähialueiden kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista ja jäteasemilta. Säilytän alkuperäisen materiaalin tunnistettavuuden ja luonteen. Haluan antaa hylätylle ja arvottomana pidetylle materiaalille uuden elämän ja funktion mm. koruna, romuryijynä ja kynttelikkönä.

Kierrätysideologialla on ollut keskeinen asema työskentelyssäni jo pitkään. Kiinnostuin kierrätysideologiasta opiskeluaikana 80-luvun puolivälissä, jolloin aloitin oman korusuunnittelun. Olen suunnitellut tilaustyönä myös liikelahjoja yritysten omasta jätemateriaalista. Näyttelytoiminta kuuluu olennaisena osana työskentelytapaani.

Työstämieni korujen materiaalivalinnoilla haluan kyseenalaistaa perinteistä materiaaliin liitettyä arvokäsitystä. Pyrin luomaan arvottomana pidetystä hylkymateriaalista visuaalisesti arvokasta.

Kierrätysmateriaalista valmistettu koru onkin kiinnostava väline tarkastella ihmisen ja kehon välistä vuorovaikutusta suhteessa sosiaaliseen ympäristöön ja sen arvomaailmaan. Työni on kannanotto kulutusyhteiskuntaa ja siinä ilmeneviä arvoja kohtaan. Saan vaikutteita teoksiini rikkaan kaupunkiympäristömme estetiikasta, jota ei yleensä kiireisessä arjen elämänrytmissä huomaa.

Käsissäni vanha alpakkalusikka muotoutuu korvakoruksi ja viemärin ritilästä syntyy näyttävä rintaneula. Romuryijyt ovat uniikkeja esinekoosteita, joissa esineisiin kätketyt muistot saavat näkyvän muodon.